kävin iltakävelyllä
kulkua askelia hikeä
valoa taivaalta
aikaa kaikkineen
olla ja elellä
mitä tämä kaikki sitten on
kotiin palattuani avasin ikkunan
join lasista teetä
nyt hiki valuu käsivarsistani
toivottomuutta yksinäisyyttä lohduttomuutta aikaa suuntaa olemassaoloa kaikkeutta...
mitä se sitten merkitsee
en löydä mitään kiinnostavaa
sanat pyörivät turhina keskenään
ei kannata kirjoittaa
ei tämä ketään kiinnosta
olla ja elellä
lasten ääniä kuuluu pihalta
lapset keksivät leikkimistä
katkera vanhus väsyy omiin sanoihinsa
hän nousee tuoliltaan
rauhallisin askelin hän kävelee huoneen poikki tiskipöydän luokse
sieltä hän nostaa teelasin huulilleen
tee maistuu
aikaa kaikkineen
sanat loppuvat kesken
ei ole enää sanoja
blogi häviää tyhjyyteen
aikaa kaikkineen
hiukkasia siruja kiviä pölyä sähköä tietoisuutta
kaikkea sinällään
ei muuta
pyörteitä virtauksia aikoja janoja kaarteita ryöpsähdyksiä purkauksia